Pääsen heti kuvaajalle.Otan takin pois ja asetan sen seinällä olevaan koukkuun. Vielä nopea vilkaisu peiliin ja pikainen kampaus.Seinällä on ohje millaisen hyvän passikuvan tulee olla. Kulmia ei saa rypistellä eikä missään nimessä hymyillä.Ollaan vakavien asioiden äärellä. Valokuvaaja, keski-ikäinen,krapulaisen oloinen mies, pyytää minua ottamaan myös silmälasini pois.

 

Räps ! Se oli siinä ! Puen takin päälleni ja siirryn kassan ääreen odottamaan. Näen kuvani tietokoneen näytöltä ja pieni inhonsekainen väristys käy lävitseni. Näytän tosi tylyltä,suupielet alaspäin ja ilme kuin erään suuren oppositiopuolueen vaalimainoksessa ehdokkailla.Varmaan laadukas passikuva kuitenkin.Kuvaaja leikkaa kuusi eri kuvaa  ja ilmoittaa hinnan: 20 euroa ! Sadattelen mielessäni hintaa mutta maksan ja poistun liikkeestä.

 

Poliisitalon odotusaula on mahtavan kokoinen . Vain muutama asiakas odottamassa minun lisäkseni. Korkea,erikoisen näköinen patsas keskellä aulaa. Yhdellä seinällä virkailijoiden palveluluukkuja joiden yläpuolella punaiset numerot.Nykyinen ajanvaraussysteemi toimii ainakin koska ruuhkaa ei todellakaan ole. Olen valinnut istumapaikkani huonosti koska kuulutukset ovat epäselviä, ikäänkuin kuin joku huutelisi peiton alta jotakin epämääräistä. Vaihdan paikkaa ja pian minua huudetaan luukulle  kahdeksan. Olin varautunut kliinisen oloiseen poliisikonstaapeliin mutta yllätyksekseni virkailija onkin sievä,hymyilevä, nuori nainen, jolla pieni nenäkoru. Ojennan vanhan passini, nainen vilkuilee vaivihkaa viehkeästi, tietysti vain vertailleekseen passikuvaa naamatauluuni. Välillä hän sinuttelee, välillä teitittelee ja mietin että onkohan tämä harkittua palvelutaktiikkaa. Sormenjälkeni otetaan ja maksan 48 euroa.Viikon päästä on luvassa tekstiviesti. Poistuessani vilkaisen aulan patsaan jalustassa olevaa kirjoitusta; "Ei meitä kukaan elon – kuolon – maailman tiellä saattele: yksin on kuoleminen ja syntyminen yksin", siinä sanotaan. En ottaisi motokseni.

 

Herään tekstiviestin merkkiääneen. Viestissä lukee POLIISI. Säpsähdän mutta sitten muistan että sehän on se passiasia vain. Viestissä ilmoitetaan että passini on valmis ja voin noutaa sen R-Kioskista.

R-Kioskin myyjä on keski-ikäinen rouva. Sanon että olen tullut hakemaan passiani. Rouva ilmoittaa kuin itsestään selvyytenä että se kestää neljä minuuttia. En oikein ymmärrä sanomaa mutta sanon ettei minulla ole kiire koska olen eläkkeellä. Seuraa kiusaantuneen oloista hiljaisuutta mutta onneksi virolaisella aksentilla puhuva nuori mies tulee ostamaan puheaikaa. Kuuluu piippaus ja silloin käsitän että passini oli ollut aikaviiveellä lukitussa säilytyksessä.

 

Ulkona avaan kuoren ja vilkaisen varmistaen passini oikeellisuuden. Sitten menen läheiseen ravintolaan syömään metsästäjänleikkeen.

 

 

 

.