Pääsen heti kuvaajalle.Otan takin pois ja asetan sen seinällä olevaan koukkuun. Vielä nopea vilkaisu peiliin ja pikainen kampaus.Seinällä on ohje millaisen hyvän passikuvan tulee olla. Kulmia ei saa rypistellä eikä missään nimessä hymyillä.Ollaan vakavien asioiden äärellä. Valokuvaaja, keski-ikäinen,krapulaisen oloinen mies, pyytää minua ottamaan myös silmälasini pois.

 

Räps ! Se oli siinä ! Puen takin päälleni ja siirryn kassan ääreen odottamaan. Näen kuvani tietokoneen näytöltä ja pieni inhonsekainen väristys käy lävitseni. Näytän tosi tylyltä,suupielet alaspäin ja ilme kuin erään suuren oppositiopuolueen vaalimainoksessa ehdokkailla.Varmaan laadukas passikuva kuitenkin.Kuvaaja leikkaa kuusi eri kuvaa  ja ilmoittaa hinnan: 20 euroa ! Sadattelen mielessäni hintaa mutta maksan ja poistun liikkeestä.

 

Poliisitalon odotusaula on mahtavan kokoinen . Vain muutama asiakas odottamassa minun lisäkseni. Korkea,erikoisen näköinen patsas keskellä aulaa. Yhdellä seinällä virkailijoiden palveluluukkuja joiden yläpuolella punaiset numerot.Nykyinen ajanvaraussysteemi toimii ainakin koska ruuhkaa ei todellakaan ole. Olen valinnut istumapaikkani huonosti koska kuulutukset ovat epäselviä, ikäänkuin kuin joku huutelisi peiton alta jotakin epämääräistä. Vaihdan paikkaa ja pian minua huudetaan luukulle  kahdeksan. Olin varautunut kliinisen oloiseen poliisikonstaapeliin mutta yllätyksekseni virkailija onkin sievä,hymyilevä, nuori nainen, jolla pieni nenäkoru. Ojennan vanhan passini, nainen vilkuilee vaivihkaa viehkeästi, tietysti vain vertailleekseen passikuvaa naamatauluuni. Välillä hän sinuttelee, välillä teitittelee ja mietin että onkohan tämä harkittua palvelutaktiikkaa. Sormenjälkeni otetaan ja maksan 48 euroa.Viikon päästä on luvassa tekstiviesti. Poistuessani vilkaisen aulan patsaan jalustassa olevaa kirjoitusta; "Ei meitä kukaan elon – kuolon – maailman tiellä saattele: yksin on kuoleminen ja syntyminen yksin", siinä sanotaan. En ottaisi motokseni.

 

Herään tekstiviestin merkkiääneen. Viestissä lukee POLIISI. Säpsähdän mutta sitten muistan että sehän on se passiasia vain. Viestissä ilmoitetaan että passini on valmis ja voin noutaa sen R-Kioskista.

R-Kioskin myyjä on keski-ikäinen rouva. Sanon että olen tullut hakemaan passiani. Rouva ilmoittaa kuin itsestään selvyytenä että se kestää neljä minuuttia. En oikein ymmärrä sanomaa mutta sanon ettei minulla ole kiire koska olen eläkkeellä. Seuraa kiusaantuneen oloista hiljaisuutta mutta onneksi virolaisella aksentilla puhuva nuori mies tulee ostamaan puheaikaa. Kuuluu piippaus ja silloin käsitän että passini oli ollut aikaviiveellä lukitussa säilytyksessä.

 

Ulkona avaan kuoren ja vilkaisen varmistaen passini oikeellisuuden. Sitten menen läheiseen ravintolaan syömään metsästäjänleikkeen.

 

 

 

.

 

 

 

Onko mahdollista oppia toisten kokemuksista ?

Epäilemättä on helppo oppia jos opittava asia on jokin käytännön elämään liittyvä ja ei sivua omaa persoonaani eikä käyttäytymistäni- Jos haluan oppia lämmittämään savusaunaa tai  puhdistaa lavuaarin hajulukon niin minun ei tarvitse tehdä samoja virheitä kuin aiemmat tohelot vaan voin kerralla yrittää tehdä asiat oikein. Nykypäivän sampo, internet, on tulvillaan kokemuksia ja ohjeita joita voin soveltaa.

Mutta mitä lähemmäksi asia minuuttani tulee, mitä enemmän omat halut,intressit, kunnianhimo ja vietit ovat asiaan kietoutuneet niin sitä vaikeampaa on toisten kokemuksista oppiminen ainakin minulle ollut. Jatkaako kalvavaa ihmissuhdetta, aloittaako uusi, vaihdanko ammattia , työpaikkaa, asuntoa ? Onko mahdollista oppia muiden kokemuksista elämäntaitoon liittyvissä asioissa? Vai voinko ainoastaan oppia omista virheistäni - jos niistäkään.

Tänään on sunnuntai. Tuli nukuttua taas pitkään. Apea tunne heti näin aamulla. Keitin kahvia ja avasin tietokoneen. Puhelimeen näytti joku soittaneen minulle aivan oudosta numerosta. Eipä juuri nykyisin tulekaan soittoja kuin oudoista numeroista,puhelinmyyjiltä ja ties mistä.

Päivä on harmaa. Vastapäinen ruma talo irvistelee kun katson ikkunasta ulos.Lumi on likaista pihalla. Menen suihkuun.

Suihkun jälkeen piristyn hieman. Mitä tekisin tänään ? Menisinkö käymään Malmin hautausmaalla ? Vai tapaamaan muistisairasta, poiskuihtuvaa tätiäni Savelaan ? Taidankin lähteä kävelemään Kaivopuiston rantaan, se on lempipaikkani hiljaiseen, pohdiskelevaan kävelyyn kaikkina vuodenaikoina. Ihmiset siellä ovat kaikki varta vasten tulleet oleilemaan meren äärelle ja turhia melskaajia ei ole.

Pasilan asemalta nousen junaan. Se on melko tyhjä.Katson junan ikkunasta ja hätkähdän kun näen Eläintarhanlahden jäällä kävelijöitä ja pari hiihtäjää. En menisi vielä jäälle itse.

Rautatieasema on nykyisin tyylikäs kun se on katettukin.Lapsena menin joskus tätini mukana maalle Helsingistä Lieksaan yöjunalla. Junat olivat silloin pelottavan mustia ja niissä oli kovat penkit.Minulla oli äidin tekemät voileivät mukanani ja olisin halunnut alkaa syömään niitä jo Pasilan kohdalla.. Oulunkylässä katsoin aina ikkunasta ulos kun tahdoin nähdä kotitaloni.

Näin taas unta viime yönä että olin töissä. Yksityiskohtia en muista enää. Olen alkanut viime aikoina tekemään kovasti töitä unissani. No tuskinpa verottaja siihen puuttuu ja en kadu että hyppäsin oravanpyörästä pois viime kesänä kun tuli tilaisuus.

Keskustassa on tavanomainen sunnuntaivilske.Ammatikerjääjiä, soittajia ja eläviä patsaita. Naurahdan yksikseni kun pohdin että alkaisinko eläväksi patsaaksi. Missäköhän voisi opiskella mimiikkaa ? Työ ei olisi ainakaan kovin aktiivista. Esittäisin vaikka Don Quijotea – surullisen hahmon ritaria.

Kaivopuiston rannassa ei ole paljon kävelijöitä. Ihmiset pysyttelevät koloissaan näin pilvisellä säällä. Otan muutamia valokuvia puhelimella. Pari kuvaa myös Essi Renvallin veistämästä Rauhanpatsaasta. Patsas katsoo mielestäni itään ja sieltähän se vihollinen on tavannut tulla.

Palaan takaisin keskustaan, käyn syömässä Forumissa. Ravintolan kassa , jolla on viikon annos huulipunaa, hymyilee kun poistun. Pistäydyn Asematunnelissa kaupassa ja ostan kahvia, banaaneja ja kolme hautakynttilää.

​

Matkustan junalla kotiin. Seison eteisessä hetken pimeässä ennen kuin laitan valot huoneistoon.

Alan viettämään sunnuntai-iltaa.